Lapinloma osa 1, vaellus

Perjantai-ilta meni kamoja keräillessä ja pakkaillessa. Mitä mä ihan OIKEESTI tarviin? Mikä on turhaa? Ja miten mä ne pakkaan järkevästi? En ole ollut parin päivän vaellusta pidemmällä reissulla joten ei ihan osannu käsittää mitä kaikkea pitää pakata mukaan. Ja sitten vielä se että mielellään jättää kaiken turhan pois, sitä rinkkaa joutuu kuitenki ihan itte raahaamaan mukana.
Rinkka tuli täyteen ja painoa sille tuli n. 15kg, siihen vielä päälle loput ruoka tarpeet jotka matkan varrelta ostettiin.

Lauantai aamuna startattiin seiskan aikaan vantaalta. Ei päästy kuin koivuhaan liittymän kohdille kehä kolmosta kun tajusin että en muistanut ottaa Usvan remmiä mukaan. Hetki mietittiin käännytäänkö hakemaan, mutta ei käännytty, ostetaan matkalta joku naru, ei se kiinni ole kuitenkaan kuin pieniä hetkiä.
Heinolan jälkeen alkoi kätköily, koko matka pysähdeltiin kätköilemään, eikä pidetty mitään kiirettä. Oltiin ainaki yksi päivä etuajassa kun ei malttanut olla lähtemättä heti kun mahdollista. Ensimmäisenä päivänä ajeltiin  15 tuntia, matkaa kertyi 870 km ja kätköjä matkan varrelta löytyi 25 kappaletta. Ihan kiva saldo ensimmäiselle päivälle. Yö vietettiin napapiirin retkeilyalueella. Sieltä löytyi myös se päivän viimeinen kätkö. Koirat sai viettää yön autossa, jossa olivat itikoilta turvassa kun me itse nukuimme teltassa auton vieressä.

Sunnuntai aamusta jatkettiin taas pikkuhiljaa matkaa. Matkalla pysähdeltiin kätköillä sekä matkamuistomyymälöissä kun hakusessa oli minulle puukko ja Villelle leuku. Ja löytyihän ne sieltä kun tarpeeksi monessa putiikissa pyörähti. Vielä viimeiset ruokatarpeet kaupasta ja kohti Muotkan Ruoktua johon oli tarkoitus jättää auto vaelluksen ajaksi. Vettä satoi melkein koko päivän kun ajeltiin viimeisiä satoja kilometrejä. Hirmuisesti ei innostanut vesisateeseen vaeltamaan lähtö, kamat märkänä heti aluksi. Niinpä päätettiin saunoa ja yöpyä Muotkan Ruoktussa.

Maanantai aamusta aamupalan ja koirien ulkoilutuksen jälkeen oli vuorossa jälleen rinkan pakkailua, kamojen uudelleen järjestystä ja huoneen siivous. Vielä avaimen luovutus ja kahvi/teetauko ennen liikkeelle lähtöä. Enää ei onneksi vettä satanut vaan saatiin aloittaa vaellus pilvisessä säässä.
Ensimmäisen vaelluspäivän kilometreiksi saatiin ehkä noin kymmenisen kilometriä. Rinkka painoi ja sattui eikä kaikkien remeleiden säädötkään ollut ihan kohdillaan. Pidettiin pieniä ja yksi vähän pidempi ruokatauko ennen kuin leiriydyttiin joenrantaan. Ville pääsi kalastamaan, joka tosin on aika toivotonta noiden koirien kanssa jotka on joka heitolla lähössä vieheen perään ja kun kielletään menemästä niin meteli on aikamoinen.
Ei tullut kalaa iltapalaksi joten nuudeleihin oli tyydyttävä :D

Tiistaina aamutoimien ja pakkailun jälkeen jatkettiin taas matkaa, nyt se rinkka vasta inhottavalta tuntui kun oli paikat niin kipeät edellisestä päivästä. Mutta nyt se rinkka oli ehkä vähän enemmän oikeassa kohdassa ja säädöt kiskottu melkein tappiin asti, pitää ilmeisesti ottaa joku pieni lihotuskuuri ennen seuraavaa rinkkareissua niin on enemmän säätövaraa.
Melkeinpä heti ensimmäiseksi matkalla vastaan tuli joenylitys. Onneksi se oli ihan helppo nakki, vettä oli siinä kohdin nilkkoihin asti, mutta se oli kyllä ihan pirun kylmää. Vään meinasi varpaat jäätyä. Toiselle puolelle päästyä alkoikin sitten mukavasti vesisade. Ei muuta kuin kaivamaan rinkasta sadeviitta ja rinkan oma sadesuoja. Sadeviitta ei ollut mikään kovin hyvä kun rinkka oli liian korkea, mutta kyllä se vähän suojasi.
Vihdoin viimeisen nousun jälkeen päästiin paikkaan johon oli tarkoitus leiriytyä pariksi päiväksi. Hetki hengailtiin lätäkön rannalla ennen kuin lähdettiin etsimään teltalle sopivaa paikkaa. Ja niinpä se sade ehti taas alkaa aika paljon kovempana ennen kuin saatiin edes telttaa kasattua. Siinä sitten oli kiva vesisateessa vaatteet märkänä kasata teltta ja kömpiä sinne sadetta pitelemään. Siellä sitä sitten istuttiin seuraavat tunnin teltassa palelemassa. Jossain vaiheessa sade vähän rauhottui ja päästiin hakemaan vettä ja järjestettyä kamoja ja koiria paremmin telttaan että mahduttiin tekemään ruokaakin siellä teltan suojassa. Vasta joskus illalla sade lakkasi ja ympärille oli ilmestynyt aikamoinen sumu. Vihdoin saatiin kamat ja koirat ulos teltasta ja sisätelttakin paikoilleen ja päästiin kömpimään makuupusseihin lämmittelemään.

Keskiviikko aamuna heräiltiin taas sateen ropinaan. Eipä sitä viitsinyt kömpiä teltasta ulos kuin vasta vähän ennen puoltapäivää jolloin sadekin alkoi loppumaan. Sumu oli syönyt vieressä kohoavan peltotunturin aivan kokonaan, eikä näkyvyys ollut muutenkaan kuin ehkä 100 metriä. Aamupalan aikana alkoi pilvipeite pikkuhiljaa rakoilemaan ja aurinkokin ilmestyi näkyviin. Siinä sitten leviteltiin kamoja auringon ja tuulen kuivattavaksi. Jonkin aikaa siinä vaan hengailtiin ja kuivailtiin kamoja nauttien auringonpaisteesta. Sen verta se päivä kirkastui että päätettiin lähteä tekemään pieni retki Peltotunturin huipulle. Tunti siinä meni kun kiivettiin ylös. huipulla meitä odotti muutamat porot jotka kyllä tekivät tilaa meille. Katseltiin siellä maisemia ja  yhtäkkiä aikas lailla puskista tuli Villeltä yksi iso kysymys. Jos minä joskus haluan mennä naimisiin, teenkö sen Villen kanssa. Nyt sormessani komeilee aikas hieno titaaninen rinkula. Jotta vastaus oli siis myöntävä.
Juhlistettiin kihlautumista huipulla kera dominokeksien ja viskin. Joo o, minäkin join ihan kokonaisen korkillisen sitä kamalan makuista tököttiä. :D
Siellä me istuskeltiin maisemia ihaillen ja yhtäkkiä huipun takaa kuuluu hirmuinen "jyrinä" kun lauma poroja säntää esiin ja suoraan Sisua kohti. Hyry oli taas hiippaillu jossain vaiheessa näkymättömiin ja käynyt hakemassa meille muutaman poron näytille. Oli niitä siinä varmaan kolmisenkymmentä poroa joiden perästä Hyrykin sitten hiippaili takaisin näkyviin.
Loppupäivä menikin sitten rennosti leirissä hengaillen.

Torstaina saatiin onneksi taas nauttia auringonpaisteesta, tämäkin päivä meni aikas rennosti leirissä hengaillen. Pieni retki tehtiin viereisen kukkulan huipulle surffailemaan puhelimilla kun eihän siellä leirissä mitään kuuluvuuksi ollut. Myöhemmin käytiin myös joella ja Ville pääsi taas kokeilemaan saataisko jotain iltapalaa, vaan eipä tullut kalaa, tosin ei nuo koiratkaan taas helpottanut asiaa kun huusivat puuhun sidottuna. Sisu mokoma meni vielä puremaan Hyryn remmin melkein poikki.
Nuotiolla iltapalalla ruvettiin katselemaan ja kuuntelemaan kun tunturin takaa rupesi lähestymään jyrinän saattelemana ihan mustat pilvet, siispä taas kamat kasaan ja kohti telttaa, Ville meni vielä tiskaamaan astiat ja sillä aikaa myräkkä läheni tuulen kanssa, ensimmäiset kunnon tuulenpuuskat repäsi teltan toisen päädyn irti kun ei ollut kaikki narut kiinni. Kiireellä kaivelemaan telttatikkuja ja joka ikinen naru maahan kiinni ja telttaan ukkosta piiloon. Olisi olllut kivempi katsella sitä ukkosta jostain kauempaa kuin istua sen alapuolella teltassa näkemättä mitään. Vettä tuli kaatamalla ja ukkonen jyrisi ihan yläpuolellamme.

Perjantaina olikin sitten lähtöpäivä. Aamupalaa ja kamojen kuivattelua ja pakkailua. Juuri kun saatiin kamat melkolailla pakattua ja telttakin suht kuivaksi alkoi tietenkin satamaan taas vettä. Eipä siinä mitään muuta voinut kun piiloutua taas sadetta telttaan ettei olisi kaikki taas ihan märkänä. Onneksi tuo sade ei jaksanut kauaa ja päästiin taas kuivailemaan telttaa ja pakkaamaan loppuja kamoja.
Käveltiin taas lähemmäs kymmenen kilometriä jollei ylikin ennen kuin löydettiin leiripaikka viimeiseksi yöksi. Ville pääsi taas kalastamaan ja tälläkertaa sieltä nousi muutama kala ylöskin, olivat vaan niin pikkusia että pääsivät jokeen takaisin kasvamaan.

Lauantai alkoi taas kamojen pakkailulla. Vielä viimeiset kilometrit ja oltiin takaisin Muotkan Ruoktussa ja autolla. Pientä vaatteiden vaihtoa ja nokka kohti karigasniemeä jossa käytiin pizzalla ja ruokakaupassa. Onneksi loma ei loppunut vielä tähän vaan seuraavaksi suunnatiin Staalovarrin erämökille.


Ensimmäinen lapinvaellus takana. Seuraavaa odotellessa.