Wherigo-kätköilyä

Lähdettiinpä tänään metsästämään ensimmäistä wherigo-geokätköämme. Tarjoituksena siis kulkea metsässä annettujen ohjeiden mukaan suorittaen jotain tehtäviä gepsillä. Vaan eipä se ollutkaan niin helppoa kuin luultiin. Mentiin metsään löydettiin ensimmäiset pisteet ja tehtiin tehtävät, mutta pieleen meni. Eikä tietenkään oltu tallennettu välillä joten takaisin ensimmäiselle pisteelle ja uus yritys. Vaan eipä onnistunut vieläkään. Pikkusen rupesi ärsyttämään joten jätettii leikki kesken ja lähdettiin kotiin muutaman tavis kätkön kautta. Eräällä kätköllä saimme jälleen tutustua yhteen geoperheeseen jotka samaan aikaan saapuivat kätköä etsimään. Minulla oli kunnia bongata tuo kuusen oksalla roikkuva lyhty ja saatiin nimet paperiin ja yksi matkalainen taskuun.

Kotiin päästyä alkoikin sitten noiden wherigo kätköjen selvittely virtuaalimaailmassa. Hetki meni että saatiin ohjelma asentumaan koneelle niin että se toimikin ja eikun wherigoja ratkomaan. Todellakin olisi mennyt hermo metsässä noiden parin tehtävän ratkomiseen kun kotisohvallakin niihin sai monta tuntia kulumaan. Kolmen kätkön ratkomiseen meni varmaan 4-5 tuntia. No nyt on ainakin noiden kolmen wherigon loppupisteet tiedossa joten ne voi hoitaa normi kätköilynä.

Olisi kyllä kiva mennä tuollainen wherigo ihan oikeinkin alusta loppuun, mutta nuo ratkotut oli kyllä sellaisia mysteereitä että ei kyllä olis jaksanut istua metsässä kannon nokassa montaa tuntia ratkomassa.

Hullua tämä kätköily. 

Mitä välii

Valokuvatorstain aiheena on tällä kertaa "mitä välii". Siispä mikäs sen sopivampi kuin tämä lähes jokapäiväinen näky kurasesta koirasta. Varsinkin näin syyssateiden aikaan meidän kaikki lenkkipolut on yhtä kuravelliä, mutta pakkohan nuo otukset on jossain käyttää joten mitä välii vaikka ne ois vähän kurasia, pääasia että niillä on kivaa.